Katastrofin ainekset

Kierrätysvimmastani johtuen lähdimme tänään ajamaan naapurikuntaan hakemaan lasivillaa. Meidän on pitkään pitänyt laittaa lisäeristystä autokatoksen päädyssä olevan varaston yläpohjaan, muttemme ole saaneet sitä aikaiseksi. Kun huomasin ilmoituksen ilmaisesta "purkulasivillasta" ajattelin, että ehkäpä sen lisäeristämisen hoitaisi tänä kesänä kuntoon.

Paikka oli aika keskellä ei mitään ja siellä vanha talo, jota peruskorjattiin. Olimme sopineet saapuvamme hieman ennen klo 11, jotta työmiehet voisivat jeesata villojen lastaamisessa. Laitoimme peräkärryn kiinni ja lähdimme hyvissä ajoin, perillä olisi laskelmien mukaan pitänyt olla reilusti ennen sovittua aikaa.

Vartin päästä vauva kitisi niin paljon takapenkillä, että oli pysähdyttävä bussipysäkille. Kakkavaippa kiusasi, joten vaihtoon. Ei onneksi ollut eka kerta kun kaltevalla takapenkillä vaippaa vaihtelee. Jatkoimme matkaa ja vartin päästä vauva huuteli nälkäänsä, vaikka oli syönyt juuri ennen kuin lähdimme. Jälleen pysähdys bussipysäkille ja vauvan syöttö. Kello läheni uhkaavasti 11:sta, mutta laskin meidän ehtivän juuri ja juuri.

Seuraavaksi navigaattori ohjasi meidät hienosti erään risteyksen ohi, joten ajoimme harhaan. Käännyimme takaisin ja löysimme lopulta oikean tien. Lähellä päämäärää vastaamme tuli monta autoa ja pakettiauto. Työmiehet olivat lähdössä lounastauolle. Paku pysähtyi ja sieltä mies huikkasi että olemmeko villoja tulossa hakemaan. Totesi, että äsken lähtivät viimeiset villat ja että nyt ei ollut lisää. Seuraavalaa viikolla tulisi ehkä lisää. Ei varmaan tarvitse mainita, että harmitus oli ihan vietävän suuri? Kaikki oli sovittuna, olin pakannut koko perheen autoon ja ajanut tunnin hakemaan niitä villoja, joita emme sitten saisikaan. Siinä menee hieman se idea "ilmaisesta" kun bensoja maksaa turhaan. Emmekä kyllä olisi toista kertaa sille reissulle lähteneet, sen verran pitkä ja mutkainen matka.

Lähdimme ajamaan takaisin kotia kohti, mutta pysähdyimme läheisellä ABC:llä syömään, jottei ihan hukkareissu olisi tullut. Silloin talon omistaja soitti minulle ja sanoi, että siellä kyllä olisi kaikkea muuta - purkulautaa, sahanpurua yms. - mitä voisimme ottaa mukaan. Lounastauon jälkeen köröttelimme siis takaisin remonttipaikalle ja saimme kuin saimmekin peräkärryn täyteen kaikkea hyödyllistä.

Säkeissä purua, jota laitamme katteeksi kasvimaan poluille. Villaa, jota löytyi sittenkin vielä yhden makuuhuoneen seinästä ja ovenkarmit, joista teemme viljelylaatikon. Lisäksi jonkin verran hyväkuntoista lautaa, josta voi nikkaroida vaikka mitä. 

Kotimatka sujuikin sitten oikein iloisissa merkeissä, kun ei tullutkaan hukkareissu. Pysähdyimme vielä matkan varrella olevaan taimikauppaan ostamaan Mortti-mustaherukan ja tuoksuköynnöskuusaman. Niistä isännän istuttamista neljästä herukanalusta yksi ei selvinnyt, joten sen tilalle tuli tämä Mortti. Kuusama pääsi laatikkoon terassin päätyyn toisen samanlaisen viereen. Siinä laatikossa aiemmin ollut kuusama heitti veivinsä tämän talven aikana, joten uutta tarvittiin tilalle. Toivottavasti tämä pärjäisi paremmin. Sinänsä omituista, että siinä laatikossa on kaksi kuusamaa, joista molemmat kasvaneet hyvin kahtena edellisvuotena, mutta nyt se toinen niistä ei sitten enää jaksanutkaan.

Jättimelba

Lopuksi vielä yksi ilonaihe: toinen omenapuumme, jättimelba, kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa! Saimme puun tädiltäni muistaakseni kolmisen vuotta sitten. Talvisuojauksesta huolimatta rusakko on päässyt pari kertaa pahoinpitelemään tätä puuta, mutta sitkeästi se vain tekee lehtiä ja tänä vuonna sitten kukkiikin. Täytyy varmaankin ensi talveksi verkottaa koko puu, ettei uusia tuhoja enää pääsisi tapahtumaan. 

Ai niin, vein eilen toimenpidelupahakemuksen rakennusvalvontaan. Haettiin lupaa pergolan ja kasvihuoneen sekä aidan rakentamiseen. Lupa on voimassa kolme vuotta, joten tulevien kolmen vuoden aikana sellaiset tulee. Aita olisi tarkoitus tehdä tänä vuonna ja portaat vajalle. Ja uusi komposti. Ja kasvimaan aitaaminen. Ja vaikka mitä. Aikaa ei vain tahdo olla, joten nähtäväksi jää, ehdimmekö tänä kesänä mitään.