Joulukuun kuva

Huomasin tuossa, etten ollutkaan vielä laittanut tänne kuukauden kuvaa, joten tässä tulee.

Vaja on saanut kaiteet, samoin pation kaidetta on aloiteltu. 

Pikkumies odottelee jo kovasti lunta. Muutamana aamuna on maa ollut valkoisena, mutta nopeasti se on pois sulanut. Eilen teki lumiukon, mutta tänään siitä ei ollut kuin pieni läntti jäljellä.

Jouluttaa jo melkoisesti. Tällä viikolla laittelen sisälle hieman lisää joulukoristeita ja sitten alkaakin olla valmistelut tehtyinä, saa joulu tulla. 

Nämä pari lyhtyä ovat rikki, mutten raaskinut poiskaan heittää, joten hieman sammalta ja ulkovalosarja, niin toimivat taas etukuistin koristuksena.

Joulun odotusta

Joulukuu tuli aivan yllättäen - muutaman päivän päästä juhlitaan itsenäisyyttä! Tämä syksy on varmasti mennyt nopeammin kuin mikään aiempi. Nyt pitäisi osata rauhoittua nauttimaan joulusta, ettei sekin vain mene huomaamatta ohi.

Eilen sytytimme ensimmäisen adventtikynttilän. Pikkumies innostui sytyttelystä sen verran, että halusi tänä aamuna sytyttää kynttilän aamiaispöytään. Mikäs siinä, varsin tunnelmallista. 

Itselle pikkujoululahjaksi ostettu amaryllis koristaa keittiön pöytää. 

Etukuisti pyntättynä.

Haketta

Ylimpänä kuukauden kuva, otettu 3.11.2013.

Viime viikonloppuna isäntä väsäsi vajan portaille kaiteet. Muutamia lautoja puuttuu vielä vajasta sieltä täältä, mutta melkolailla valmis alkaa kyllä olla. Jos vielä jossain vaiheessa saisi sinne ulkovalaistusta niin viitsisi pimeämmälläkin polttopuita hakea.

Tänään isäntä kuskasi haketta vajan liepeille - enää ei jalat tule mutaisiksi! Tuossa etupihallahan on nököttänyt iso kasa haketta jo monta kuukautta, mutta ei vain ole saanut aikaiseksi levittää sitä pihalle. Nyt kasa on kyllä kiitettävästi pienentynyt ja hyvä niin, sillä talvella pitää päästä kolaamaan lumet hakekasan paikalle.

Pikkuhiljaa tuo tontin viimeinen "sotkunurkkakin" alkaa näyttää siedettävältä. Hassua ajatella, että viime vuonna siinä ei ollut kuin heinää, kiviä ja kantoja.

Ensi lauantaina taidamme tehdä keikan jäteasemalle, olisi kiva saada piha siistiksi ennen lumien tuloa.

Syyssiivousta ja pakkanen

Kerrankin kävi säkä. Päätin eilen tyhjentää vesisaavit, 3 x 200 litraa, ja hyvä niin, sillä aamulla oli -5 astetta. Sain muutenkin hieman siivottua pihaa. Sitä projektia jatkanen tällä viikolla. Isäntä meinasi, että rakentaisi tulevana viikonloppuna kaiteen tuonne vajan portaille.

Tässä yksi ylläri ja pihan väriläiskä.

Ruusut ovat aika urhoollisia. Jaksavat tehdä uusia nuppuja kylmilläkin säillä. 

Syysasteri, jota pöpperöiset ampiaiset, kimalaiset ja muut pörriäiset käyvät sankoin joukoin ihmettelemässä.

Rumaa ja kaunista

Alkuun tietenkin kuukauden kuva, kas tässä:

Varjot pidentyneet, 4.10.2013

Hallayöt tulivat mielestäni tänä vuonna aiemmin kuin yleensä. Kävi hyvä tuuri sen kanssa, sillä juuri ennen ensimmäistä pakkasyötä poimin kaikki viimeiset vihreät ja kellertävät tomaatit sisään kypsymään. Halla oli daalioille liikaa, nyt ne ovat ihan karmean näköisinä tuolla. Pitäisi keretä pihasiivousta tekemään jossain välissä.

Muutenkin piha näyttää hieman rupsahtaneelta kun mikään ei enää kasva. Vain malvat ja syysasteri jaksavat kukkia.

Ensimmäinen vuosi, kun villiviini ei ehtinyt punertua ennen hallan tuloa. 

Isäntä on saanut vajan portaat käyttökuntoon. Vielä hieman kaidetta ja peitelautaa ja sitten on valmista.

Syyssateita

Välillä ihan harmittaa, kun en ehdi tuonne pihalle tekemään mitään. Vain akuuteimpia juttuja saan hoidettua, mutta muuten kaikki on hieman rempallaan. Tänään piti tehdä kaikkea, mutta satoi kaatamalla ja pikkumieskin sairastui. Päivä meni sohvalla toipilaan kanssa leffaillen. No, toivottavasti säät suosivat viikonloppuna, silloin saattaisin saada jotain aikaiseksi.

Kuukauden kuva, otettu 3.9. Varjot pidentyneet, isännällä vajan portaiden teko alkanut.

Syysasteri availee kukkiaan, yhtä myöhässä kuin aina.

Gladiolus yllätti jälleen. Puskee takapihan savisesta maasta yksikseen, muut samaan aikaan istutetut eivät ole kertaakaan jaksaneet.

Luumuja, kriikunoita ja tomaatteja saamme edelleen. Nami!

Syysleimutkin värjäävät vielä parissa eri paikassa.

Kaikki ruusut ovat uusintakierroksella. Nättejä!

Sadonkorjuuta elokuussa

Elokuussa pitäisi ehtiä pihalle kitkemään rikkaruohoja, muuten piha on tällä hetkellä melko vaivaton. On saatu hieman sadetta ja yöt ovat kosteita, joten kastelun kanssa ei tarvitse kohkata.

Omasta maasta saatiin sipuleita, joista tehtiin Hellapoliisin mainio sipulipiirakka. Sipulit olivat ihanan makeita, eikä niiden käsittely pistänyt itkettämään kuten kaupan sipulien. Punajuurista kokkailtiin kahta eri ruokaa: yksi vuohenjuustolla ja toinen aurajuustolla. Molemmat herkullisia. Perunoita nostelemme ja keittelemme tarpeen mukaan. Naapureilta saimme ihanan napakoita avomaankurkkuja, niitä pitää laittaa ensi vuonna itsekin.

Chili "Bolivian Rainbow" muuttaa väriä kypsymisen mukaan. Hauska tapaus. Tomaatteja napsitaan sitä mukaa, kun kypsyvät. 

Tällä hetkellä pihalla kukkivat daaliat, syyshortensiat, prinsessapäivänkakkarat ja syysleimut. Ruusut lähtevät kohta uusintakierrokselle.

Istutin toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa karhunvatukoita. Nyt niistä saa ensimmäisiä marjoja. Älyttömän makeita ja hyviä. Toivottavasti ne pärjäävät talven yli ja antavat ison sadon ensi vuonna.

Hyvän makuisia, mutta hankalia poimittavia. Pensaat täynnä piikkejä.

Huomaan, että tässä kuussa jäi kuukausikuva ottamatta. Samana päivänä oli ystävän lapsen nimiäiset ja siinä hötäkässä se unohtui. No, ensi viikolla sitten syyskuun kuva.

Selailin eri taimi- ja sipulikuvastoja, mutta taidan jättää tilaamisen tänä syksynä väliin. Tuntuu, ettei pihalle nyt ehdi niin paljon, kun vauva pitää kiireisenä.

Sadonkorjuuta

Ensimmäiseksi kuukauden kuva, joka kyllä otettiin oikeana päivänä 3.7.2013, mutta jonka saan vasta nyt julkaistua.

Apilat täplittävät koko nurmikon. Sadetta on toivottu jo pidempään, sillä nurmi alkaa olla aika kärsivän näköinen. Eikä näillä vesimaksuilla tulisi mieleenkään pistää sadettajaa päälle.

Heinäkuussa alkaa kiireiset sadonkorjuuajat. Hedelmät, marjat ja vihannekset kypsyvät hurjaa vauhtia ja meinaa tehdä tiukkaa ehtiä pihalle poimimaan kaikki talteen. Pakkasessa on jo monta litraa mansikoita ja vadelmia. Herukkapensaat eivät tänä vuonna tehneet suurta satoa, mutten sitä odottanutkaan. Osa pensaista on ihan uusia ja toiset vanhoja. Viime vuonna alasleikattu vanha mustaherukkapensas tuotti tänä vuonna eniten marjoja. Taidanpa seuraavaksi leikata alas sen kaverin, sillä siinä herukkakoi tjsp. teki tuhojaan tänä vuonna.

Kaikki porkkanat on jo syöty ja suurin osa marjoista pakkasessa. Vadelmaa tulee vielä reilusti lisää. Perunat alkavat olla sopivan kokoisia, joten niitä nostellaan tarpeen mukaan. Sipulitkin alkavat pian olla valmiit. Viimeisinä korjataan punajuuret, tomaatit ja chilit. Punajuuria emme ole aiemmin kokeilleet, eikä niiden menestymisestä vielä ole tietoa.

Keskellä ylärivissä kukkiva chili 'Bolivian Rainbow' ja sen alapuolella kirsikkatomaatit kypsymässä. 

Sadonkorjuun lisäksi on kivointa keksiä, mitä kaikkea noista kerätyistä rehuista voisi tehdä. Muutama viikko sitten kokeilin tehdä elämäni ensimmäiset pinaattiletut. Sen verran hyvän reseptin löysin, että niitä tehdään viikonloppuna uudestaan. Vadelmia laitoin muffinseihin ja isäntä piti niistä melkoisesti, vaikkei kovinkaan makean perään ole. Niitäkin täytyy tehdä jossain vaiheessa uusi pellillinen.

Salaatteja tehdään ensi viikolla varmasti urakalla, sillä niillä alkaa viimeiset käyttöhetket olla käsillä. Kohta maku muuttuu turhan kitkeräksi.

Liljat, ruusut ja unikot kukkivat tällä hetkellä hienosti. Daalioita vielä odotellaan. 

Olen jonkin aikaa haaveillut siitä, että jaksaisin itse leipoa leipämme. Taikinan tahmaisuus ja vaivaaminen tuntuu vain jotenkin niin isolta hommalta, etten siihen kovinkaan usein ole ryhtynyt. Viime viikolla lähdin kuitenkin lasten kanssa entisen työkaverini luokse maatilalle ja siellä sattumoisin leivät leivottiin itse. Siinä ne valmistuivat kaiken muun tohinan ohella, ilman sen suurempaa numeroa. (Silloin kun itse joskus harvoin olen saanut leivän aikaiseksi on tehnyt mieli kertoa siitä suuresta urotyöstä koko maailmalle.)

Sitten naapuri sattui vinkkaamaan hyvän, jo muutaman vuoden vanhan, ohjeen. Sitä kokeiltiin ja se osoittautui niin hyväksi ja helpoksi, että varmasti alkaa omia leipiä valmistua tässä huushollissa hieman useammin. Leivän juju on siinä, ettei sitä vaivata ollenkaan, mutta taikinan annetaan kohota 12-16h huoneenlämmössä ja lopuksi se paistetaan valurautapadassa. Ohje löytyy googlaamalla "leipä valurautapadassa" tai "no-knead bread". Vaatii aikaa, mutta on tosi helppo, kun taikinalle ei tarvitse tehdä juuri mitään. Ja pieni vinkki muuten, älä laita sinne 250-asteiseen uuniin valurautapadan lasikantta, jossa muovinuppi. Paitsi jos haluat päästä siitä nupista eroon.

Kuin Stockan leipomosta konsanaan. Täysin valurautapadan ansiota.

Pihan ensimmäinen pioni

Meillä oli vieraita kylässä keskiviikkona ja he toivat tuliaisiksi pihan ensimmäisen pionin. Olin ajatellut alkaa keräillä niitä pikkuhiljaa, ystävä oli selvästi lukenut ajatukseni!

Aikaisempaa kokemusta pioneista ei ole, joten googlettaminen tuli taas avuksi. Pionit pitävät auringosta, mutteivät siedä seisovaa vettä, joten istutin uuden tulokkaan ruusujen viereen. Siinä pitäisi olla juuri sopiva paikka. Laitoin vielä hieman hiekkaa mullan päälle, sitä kun suositeltiin.

Karpaattienkellot kukkivat, samoin malvat (alin kuva malvoista on otettu klo 23, joten laatu hieman heikko kun puhelimella kuvaa). Kuvaan pääsi myös pihan ensimmäinen pioni.

Pionin vieressä ovat ruusut availleet nuppujaan. Sommerwindin avautumista vielä odotellaan, mutta muut kukkivat jo.

Vasemmalla "Leonardo da Vinci", yläoikealla "äitienpäiväruusu" (oikea nimi ei tiedossa) ja alaoikealla uusi tornionlaaksonruusu. 

Omenasato jää tänä vuonna jostain syystä heikoksi, vaikka puut kukkivatkin komeasti. Oikealla kuva viime vuonna istutetusta loistojasmikkeesta, jonka kimpussa yökiitäjä hyöri.

Viikonlopun rakennusprojekti

Isäntä kyhäsi viikonlopun aikana pienen, väliaikaisen "kasvihuoneen"/kasviboksin meidän tomaateille, basilikoille ja chileille. Viritys on tehty jämälaudasta ja petauspatjan pakkausmuovista. Hieman muovia jäi uupumaan, täytyy katsoa jos sitä jostain löytäisi hieman lisää. Ei se pihan kaunein yksityiskohta, mutta ajaa toivottavasti asiansa. Ja jos vaikka sitten muutaman vuoden päästä voisi sen oikean kasvihuoneen rakentaa.

Huomenissa virittelen tomaateille köysistä tuet, joita pitkin voivat sitten kasvaa ylöspäin. Lisäksi pari tomaattia ja chilit tarvitsevat isommat ruukut. Kiva seurata, josko tomaatit kypsyisivät hieman aiemmin tänä vuonna lämpöhoidon takia. Mietin myös, josko pitäisi laittaa rucolaa tulemaan uudestaan, jos vaikka olisivat paremmin kaalikoilta suojassa tuolla boksissa. En kyllä edes tiedä ovatko kaalikoit enää riesana?

Kasvimaalla alkaa näyttää lupaavalta. Laitoin alkuviikosta ruohosilppua katteeksi laatikoihin ja jotenkin tuntuu, että kasvu on sen jälkeen lisääntynyt paljon.

Salaattia on saanut poimittua voileiville, pieniä pinaatinlehtiä piirakkaan. Herneille pitää kohta laittaa tuet. Kaikki sipulit ovat itäneet.

Punajuurista suurin osa on itänyt, toivottavasti kokeilu onnistuu! Omenoita ei tänä vuonna tule yhtä monta kuin viime vuonna, vaikka nyt näkyykin raakileita molemmissa puissa. Pirja kukki hienosti, mutta näkyy olevan vain kaksi omenaa tulossa. Olen aika huono poimimaan yrttejä kuivatukseen tai pakkaseen. Onneksi ne kukkivat nätisti ja houkuttelevat pölyttäjiä paikalle. Jos huomenna yrittäisi saada ruohosipulista, mäkimeiramista ja timjamista hieman talteen. Korianteri ja kurkkuyrtti ovat itäneet hienosti, heinäkuussa varmaan jo kasvustot rehottavat. 

Kevään kukkijat ovat aika pitkälti kukkineet ja nyt on kesän värien vuoro. Malva on lempikukkiani ja ihan kohta malvapenkki on täynnä kukkia. Pari vuotta vanha äitienpäiväruusuni avasi nuppunsa ensimmäisenä. Laikkukirjokanukka on kasvanut hienosti paikallaan autokatoksen takana. Sille pitäisi laittaa seuraksi muutama pensas lisää. Kuvassa myös takapihan pikkukoivuista tehdyt juhannusvihdat. 

TSI kukkatuoli - DIY flower chair

No niin, nyt se on valmis. Joitakin viikkoja sitten raahasin kaatopaikalta kotiin tämän rikkinäisen tuolin:

Hioin sen kauttaaltaan ja sen jälkeen isäntä ja pikkumies tarttuivat pensseleihin ja sutivat pintaan maalia. Ai niin, isäntä lisäsi myös pari tukirimaa, että sain emalivadin tukevasti paikoilleen. Vatiin hieman kesäkukkia ja tadaa:

Kiva pieni projekti, tahtoo näitä lisää. Tälle ei pahemmin tullut hintaakaan. Itse tuolihan oli ilmainen, pieni maalipurkki maksoi 7e, kesäkukat 8,80e. Vanha emalivati oli 12e, mutta sitä voi tämän istutuksen jälkeen käyttää moneen muuhunkin tarkoitukseen. Lisäksi hieman hiekkapaperia ja multaa, joita löytyi entuudestaan.

Sain tänään pikkumiehen avukseni laittamaan talon päätyä siistimmäksi. Teimme kivireunusta kuorikatteen ja soran välille ja nypimme rikkaruohoja. Laitan kuvaa kun on homma "valmis". Olen tässä huomannut, että pitää alkaa jakaa pihaa alueisiin ja pienempiin projekteihin. Tällä hetkellä sudin hieman siellä ja hieman täällä, eikä mitään huomattavaa muutosta tunnu syntyvän. Jos ottaisin jonkin tietyn kohdan työn alle, voisi valmista syntyäkin.

Lopuksi vielä hehkutusta sateesta: vihdoinkin! Olen odottanut sadetta viikkoja ja nyt sitä piisaa. Jotenkin tämä meidän alueemme on sellainen, ettei tänne sateita pahemmin tule. Pilvet kiertävät usein muutaman kilometrin päästä. Mutta nyt kärsinyt nurmikko saa virkistystä, sadevesitynnyrit tulevat täyteen eikä tarvitse muutamiin päiviin juosta iltamyöhällä tuolla kastelukannujen kanssa.

Itsepäinen kanto

Menneellä viikolla tuli roikuttua lapionvarressa hieman enemmänkin, sillä torstaina sain odotetun taimilähetyksen. Piti istuttaa ruusuja ja iso kasa perennoja. Ruusut menivät näkösuojaksi rajalle, perennat takapihalle pariin eri paikkaan.

Takapihan ison kiven ympärille tein perennapenkin. Penkkiin pääsi taimitoimituksessa tulleita kivoja ylläreitä + akileija, minttu ja syysleimu. Meni hieman myöhään muutamana iltana kun pääsi tuota tekemään vasta lasten nukkumaanmenon jälkeen. Tämäkin kuva otettu klo 23.15.

Tuo kiven ympärillä oleva kukkapenkki varmasti kasvaa jossain vaiheessa leveyttä, mutta tällä hetkellä sen on oltava tuon kokoinen, sillä eräs kohta 4v. tykkää kiipeillä kivelle ja hyppiä alas sieltä.

Hopeahärkki, helmiorapihlaja, sammalleimu ja herttavuorenkilven vieressä jokin nätti liila, jonka nimeä en tiedä. Naapurilta viime vuonna sain, muttei hänkään tiennyt nimeä.

Kaikki istutetut perunat ovat päässeet maanpinnalle. Karviaismarjoja näyttäisi tulevan reilusti. Taidan olla ainoa tässä perheessä, joka niistä pitää. Kasvimaan laajentamisen tiellä on pieni este, tuo melko jyhkeä kanto. Mutta kyllä se vielä antaa periksi ja irtoaa.

Timjami, ruohosipuli ja paaaljon mansikoita tulossa. Pitää muistaa laittaa verkko mansikkamaan päälle.

Jälleen kissanminttu kuvassa, siperianunikko (yksi perennaylläreistä) ja verikurjenpolvi, joka kasvaa niin korkeaksi, että pitää tukea.

Sadetta kovasti toivoisin, sillä täällä ei ole satanut kunnolla viikkoihin. Nurmikko on kohta enemmän ruskea kuin vihreä.

Kesäkeittiön suunnittelua ja kasvien istuttelua

Tähän alkuun tulee heti kuukauden kuva. Paljon on vihreämpää kuin kuukausi sitten.

Takapiha 3.6.2013

Olikohan se viime vai toissa vuonna kun aloin haaveilla kesäkeittiöstä? Nyt otettiin askel lähemmäksi sitä haavetta, kun kävin viikonloppuna hakemassa vanhan tiskiallastason tuosta kivenheiton päästä. Hinta 20e, löytyi Torista. Tarkoituksena kyhätä tuolle sopivan korkuiset jalat ja jokin alahylly, ripustaa vesisanko yläpuolelle ja laittaa grilli sitten kylkeen kiinni. Siinä sitten passaa kokkailla ulkosalla. Ideoita on googlailtu, mutta vielä pitää hieman tutkimustyötä tehdä, ennen kuin isäntä saa ryhtyä tason kimppuun.

Yksi tulevan kesäkeittiön osista

Tänään pistin keltasipuleita maahan. Hurjan myöhään, muttei mahda mitään. Viikonloppuna saimme tehtyä uuden istutuslaatikon ovenkarmeista ja nyt siihen meni sitten parikymmentä sipulia. Raparterin siemenet ovat tämän yön liotuksessa ja pääsevät huomenna samaan laatikkoon. Samoin herneet ovat itämässä, nekin menevät maahan ihan lähipäivinä, varmaankin jo huomenna.

Istutuslaatikko ovenkarmeista. Paksu kerros sanomalehtiä (myös alareunojen alta ulkopuolelle) ja muutama säkki multaa. Kunhan saamme kompostointia tehostettua vähenee ostomullan tarve, onneksi.

Kukkiva raparperi ja maasta pilkistävä peruna

Tänä vuonna muutamat pihan kasveista kukkivat ensimmäistä kertaa: se aiemmin mainittu jättimelba, toinen kriikunapuista, syreenipensaat ja tuo raparperi. Ei kuitenkaan saanut raparperi kauan kukkia, sillä katkaisin tuon kukkavarren heti kuvan ottamisen jälkeen.

Minttu oli valtaamassa koko yrttilaatikon, joten se kaivettiin ylös ja siirrettiin muualle. Isäntä kaivoi sille syvän kuopan ja laittoi patolevyä kuopan reunoille. Pääseeköhän se vielä tuostakin leviämään? Nyt pitäisi vain onnistua hävittämään kaikki mintunrippeet yrttilaatikosta.

Kuunliljat ovat tässä vaiheessa tosi nättejä. Pian ne rehottavat niin, että tulevat tuohon polulle asti. Keskellä sammalleimu.

Pikapika-kohopenkki karhunvatukoille, ukkolaukka ja kissanminttua

Tänään illalla kävin Marttojen kokouksessa (?!?). En oikein usko sitä itsekään. No, ei ollut kovinkaan vaikea sinne houkutella, sillä illan aiheena oli perennanvaihto. En ottanut mitään perennoja mukaan, sillä en keksinyt mitään, mistä olisi voinut vielä ottaa. Enkä myöskään ajatellut, että sieltä tarttuisi mitään mukaan. Kenellekään ei kuitenkaan kelvannut akileija eikä karhunvatukka, joten ne sitten ostin 50 sentillä.

Kotiin tultuani ja lasten mentyä nukkumaan piti vielä sitten istutuspuuhiin ryhtyä. Karhunvatukoiden sijoitus oli hieman haasteellinen, sillä halusin ne kasvimaan lähelle. Siinä kohdassa mihin niitä aiottiin laittaa on kallio melko pinnassa, mutta kauan ei voinut pähkäillä, sillä vatukat halusivat jo uuteen multaan ja vettä päälle. Siten kyhäsin niille pikaisesti kohopenkin materiaaleista, joita siinä vieressä sattui lojumaan. Ne täytyy vaihtaa äkkiä kivemman näköisiin. Akileija pääsi takapihan ison kiven juureen.

Viherpeukaloilla on nyt Villit viikot ja tilasin sieltä äsken perennoja (18kpl mix-astiataimia ja neljä syysleimua) ja pensaita (hansaruusu, tornionlaaksonruusu ja loistojasmike) halvalla. Pian pääsee siis taas uusiin istutuspuuhiin.

Katastrofin ainekset

Kierrätysvimmastani johtuen lähdimme tänään ajamaan naapurikuntaan hakemaan lasivillaa. Meidän on pitkään pitänyt laittaa lisäeristystä autokatoksen päädyssä olevan varaston yläpohjaan, muttemme ole saaneet sitä aikaiseksi. Kun huomasin ilmoituksen ilmaisesta "purkulasivillasta" ajattelin, että ehkäpä sen lisäeristämisen hoitaisi tänä kesänä kuntoon.

Paikka oli aika keskellä ei mitään ja siellä vanha talo, jota peruskorjattiin. Olimme sopineet saapuvamme hieman ennen klo 11, jotta työmiehet voisivat jeesata villojen lastaamisessa. Laitoimme peräkärryn kiinni ja lähdimme hyvissä ajoin, perillä olisi laskelmien mukaan pitänyt olla reilusti ennen sovittua aikaa.

Vartin päästä vauva kitisi niin paljon takapenkillä, että oli pysähdyttävä bussipysäkille. Kakkavaippa kiusasi, joten vaihtoon. Ei onneksi ollut eka kerta kun kaltevalla takapenkillä vaippaa vaihtelee. Jatkoimme matkaa ja vartin päästä vauva huuteli nälkäänsä, vaikka oli syönyt juuri ennen kuin lähdimme. Jälleen pysähdys bussipysäkille ja vauvan syöttö. Kello läheni uhkaavasti 11:sta, mutta laskin meidän ehtivän juuri ja juuri.

Seuraavaksi navigaattori ohjasi meidät hienosti erään risteyksen ohi, joten ajoimme harhaan. Käännyimme takaisin ja löysimme lopulta oikean tien. Lähellä päämäärää vastaamme tuli monta autoa ja pakettiauto. Työmiehet olivat lähdössä lounastauolle. Paku pysähtyi ja sieltä mies huikkasi että olemmeko villoja tulossa hakemaan. Totesi, että äsken lähtivät viimeiset villat ja että nyt ei ollut lisää. Seuraavalaa viikolla tulisi ehkä lisää. Ei varmaan tarvitse mainita, että harmitus oli ihan vietävän suuri? Kaikki oli sovittuna, olin pakannut koko perheen autoon ja ajanut tunnin hakemaan niitä villoja, joita emme sitten saisikaan. Siinä menee hieman se idea "ilmaisesta" kun bensoja maksaa turhaan. Emmekä kyllä olisi toista kertaa sille reissulle lähteneet, sen verran pitkä ja mutkainen matka.

Lähdimme ajamaan takaisin kotia kohti, mutta pysähdyimme läheisellä ABC:llä syömään, jottei ihan hukkareissu olisi tullut. Silloin talon omistaja soitti minulle ja sanoi, että siellä kyllä olisi kaikkea muuta - purkulautaa, sahanpurua yms. - mitä voisimme ottaa mukaan. Lounastauon jälkeen köröttelimme siis takaisin remonttipaikalle ja saimme kuin saimmekin peräkärryn täyteen kaikkea hyödyllistä.

Säkeissä purua, jota laitamme katteeksi kasvimaan poluille. Villaa, jota löytyi sittenkin vielä yhden makuuhuoneen seinästä ja ovenkarmit, joista teemme viljelylaatikon. Lisäksi jonkin verran hyväkuntoista lautaa, josta voi nikkaroida vaikka mitä. 

Kotimatka sujuikin sitten oikein iloisissa merkeissä, kun ei tullutkaan hukkareissu. Pysähdyimme vielä matkan varrella olevaan taimikauppaan ostamaan Mortti-mustaherukan ja tuoksuköynnöskuusaman. Niistä isännän istuttamista neljästä herukanalusta yksi ei selvinnyt, joten sen tilalle tuli tämä Mortti. Kuusama pääsi laatikkoon terassin päätyyn toisen samanlaisen viereen. Siinä laatikossa aiemmin ollut kuusama heitti veivinsä tämän talven aikana, joten uutta tarvittiin tilalle. Toivottavasti tämä pärjäisi paremmin. Sinänsä omituista, että siinä laatikossa on kaksi kuusamaa, joista molemmat kasvaneet hyvin kahtena edellisvuotena, mutta nyt se toinen niistä ei sitten enää jaksanutkaan.

Jättimelba

Lopuksi vielä yksi ilonaihe: toinen omenapuumme, jättimelba, kukkii tänä vuonna ensimmäistä kertaa! Saimme puun tädiltäni muistaakseni kolmisen vuotta sitten. Talvisuojauksesta huolimatta rusakko on päässyt pari kertaa pahoinpitelemään tätä puuta, mutta sitkeästi se vain tekee lehtiä ja tänä vuonna sitten kukkiikin. Täytyy varmaankin ensi talveksi verkottaa koko puu, ettei uusia tuhoja enää pääsisi tapahtumaan. 

Ai niin, vein eilen toimenpidelupahakemuksen rakennusvalvontaan. Haettiin lupaa pergolan ja kasvihuoneen sekä aidan rakentamiseen. Lupa on voimassa kolme vuotta, joten tulevien kolmen vuoden aikana sellaiset tulee. Aita olisi tarkoitus tehdä tänä vuonna ja portaat vajalle. Ja uusi komposti. Ja kasvimaan aitaaminen. Ja vaikka mitä. Aikaa ei vain tahdo olla, joten nähtäväksi jää, ehdimmekö tänä kesänä mitään.  

Yhden romu on toisen aarre

Tänään haalin meille pari uutta tee-se-itse-projektia. Hinta 0 euroa toistaiseksi. Isäntä käy kyllä maanantaina ostamassa hiomakoneen ja lisäksi tarvitaan maalia ja muutama sarana, eli ihan ilmaiseksi ei näistä saa sitä mitä haluaa.

Lavoista tulee uusi, isompi puutarhakomposti. Isäntä aloitti sen tekemisen tänään. 

Tästä tulee ylläri. Kuvia sitten, kun on valmis.

Näistä kolmesta aidanpätkästä tulee osa kasvimaan aitaa. Yritän hioa ne puhtaaksi ja laittaa uuden maalin pintaan.