Syksy ja talvikin on mennyt hieman muissa aatoksissa, sillä Keltaiseen Puutaloon odotettiin vauvaa saapuvaksi tammikuussa. Näin kävikin, pikkusisko näki päivänvalon 14.1.2013. Arkea on ehditty treenata nelihenkisenä perheenä kolmen viikon ajan ja hyvin on mennyt. Isoveli on kovin innoissaan siskostaan, haluaa hoitaa, halailla ja pussailla kovasti.
Pesänrakennusvietti oli itsellä kovanlainen ja taitaa olla edelleen. Ennen vauvan syntymää vaihtoivat huonekalut paikkojaan melko moneen otteeseen. Lisäksi kävin läpi talon jokaisen huoneen ja hankkiuduin eroon turhista vaatteista ja tavaroista. UFF:in laatikko, kierrätysasema, sukulaiset, ystävät ja roskis ovat saaneet täydennystä. Tässä projektissa riittää vielä hieman tekemistä.
Tammikuussa juhlittiin vauvan syntymän lisäksi omia ja miehenkin syntymäpäiviä. Totesin synttäripäivän aamuna, että kevätyttää kovasti ja tekisi mieli tulppaaneita. Kahvittelemaan tulleet vieraat taisivat lukea ajatukseni, kun toivat niitä tullessaan.
Pihalla en ole viime aikoina juurikaan ollut. Vielä jokin aika sitten iso maha rajoitti liikkumista ja nyt puolestaan tulee viihdyttyä vauvan kanssa sisällä. Tekisi kyllä kovasti mieli mennä tuonne talvisia kuvia näpsimään. Ainakin jänis näkyy käyneen omenapuun kimpussa, suojaverkosta huolimatta. No, onneksi on vain mutustanut oksien päitä, ei ole puun runkoon päässyt käsiksi. Lisäksi jänö on pistänyt ruusut(?!) matalaksi, olivat vissiin pupun mielestä alasleikkauksen tarpeessa.
Mies epäilee, että pihallamme on paljon myyriä, sillä lumessa näkyi onkaloiden tapaisia. Mitähän lumen alta huhtikuussa paljastuu? Puoliksi popsittuja kukkasipuleita? Puita, joiden juurilla on herkuteltu?
Näin viime yönä unta siemenistä (ihan vain kasvien), joten taidan tänään ottaa siemenlaatikon hyllyltä ja tutkia sisältöä. Varmaankin maaliskuussa laitamme jotakin itämään. Joitakin koristekasveja, hieman hyötykasveja ja sitten tekisi kyllä mieli perustaa maatiaisperennapenkki, sellainen "isoäidin kukkapenkki".