Varaslähtö kevääseen

Oman laskutapani mukaan kevät alkaa aina maaliskuun 1. päivä, keleistä huolimatta. Otin eilen varaslähdön ja aloitin pihan kevätsiivouksen. Kuten aiemmin kerroin, ei syksyllä enää jaksanut pihan puunaaminen innostaa, mutta näin pitemmän tauon jälkeen tekee mieli jo päästä ulos tekemään jotain hyödyllistä.

Tässä varmastikin varhaisimpia (28.2.) kevätkuvia, joita pihalla olen ottanut:

Ruusupavut kuivahtivat mukavasti talven aikana, nyt joustinpatjat oli helpompi
putsata puhtaaksi.

Luulin saaneeni kaikki narsissit ja muut sipulit siirrettyä pois takapihan uuden
"kattotiilikukkapenkin" luota, mutta näköjään missasin yhden. 

Timjami on pitänyt leudosta talvesta, tuoksuu ja maistuu hyvälle.

Syreenin silmut odottelevat lämpimiä säitä.

Tämä pieni orvokinihmetys löytyi ruusupapulaatikosta. Vieressä, reilun metrin päässä
maassa kyllä kasvoi viime vuonna orvokkeja, olisikohan sieltä levinnyt.

En tiennyt, että pillisipuli on monivuotinen...

Sain pihahommiin kaveriksi herra viisveen, hän oli innoissaan näkemistään kevään merkeistä:
madosta, hämähäkistä ja juolavehnistä, jotka jo iloisesti kasvoivat eräässä viljelylaatikossa.

Raparperi ylävasemmalla kurkisteli esiin (peitin sen lehdillä, kun/jos tulee vielä pakkasia),
lisäksi purppurakeijunkukka, syysleimu, imikkä, minttu ja jokin, jonka nimeä en muista, ovat jo
alkaneet kasvuhommiin. 

Syksyllä istutetut sipulit ovat nyt vaarassa: pakkanen ja jänöt voivat
tehdä tuhoa. Suojasin hieman havuilla, jos auttaisi.

Nyt on valittu myös kylvettävät siemenet: huomenna kylvömultaa kaupasta ja hommiin. Pieneksi haasteeksi saattaa muodostua neiti 2v., joka niin mielellään tutkii kaikkea mielenkiintoista. Kuten multapurnukoita.

Yllätys kukkapenkissä

Tänään päätin aloittaa puutarhakauden. Tai oikeastaan se alkoi jo viikonloppuna, kun ekat siemenet laitettiin itämään. Tulossa (ainakin toivottavasti) eri chilejä, tomaattia, mansikkaa, basilikaa ja riippalobeliaa. Hieman myöhemmin laitetaan muutamia muita esikasvatukseen, loput ovatkin sitten suorakylvönä kasvimaalle ja kukkapenkkeihin.

Minikasvihuone talon valoisimmalla ikkunalla, vieressä ulospääsyä odottavat Drottning Ingridit. Tänä kesänä voisin yrittää pelargonioiden pistokaslisäystä.

Pikkuneidin mennessä päiväunille lähdin tutkimaan pihaa. Lunta on vielä aikamoisesti, mutta toivon, että viikonloppuun mennessä suurin osa on sulanut. Jänis on tehnyt tuhojaan jonkin verran ja täytyy toivoa, että kasvit siitä selviävät.

Talon eteläpuolella oleva kukkapenkki näytti ihan järkyttävältä. Kaiken rumuuden keskeltä löytyi kuitenkin iloinen yllätys: ekat sipulikukkien varret pilkistävät lumien seasta. Jänis oli käynyt popsimassa yhden varren poikki, joten pistin heti tilaukseen Käpälämäen Jäniskarkotteen. Sen pitänee jänöt loitolla.

Rumaakin rumempaa kukkapenkkiä siivotessa löytyi jotain kivaakin.

Talon päädyssä on raksa-ajoista asti ollut ruma betonimöhkäle. Tarkoituksena oli hävittää se, mutta sitten keksimme piilottaa sen kivien sekaan siinä toivossa, että sen pintaan alkaisi kasvaa sammalta. Nyt pientä kasvustoa jo löytyy. Jos kiven pintaa vielä hieman rikkoisi ja sivelisi piimää päälle, saisi varmaankin nopeutettua kasvua.

Pihakierros

Eilen illalla tuli pyörähdettyä pihalla ihmettelemässä ja kuvia näpsimässä. Tekisi aivan julmetusti mieli tehdä pihahommia, mutta reistaileva selkä ei sitä salli. Muutamista kuvista oikein näki, miten taustalla rikkaruohot rehottavat...

Raparperi rupesi rehottamaan oikein kunnolla sateen jälkeen. Tänäkään vuonna sitä tuskin vielä käytetään, saa vielä voimistua ennen kuin siitä tehdään ruokaa. Puutarhaperjantai-ohjelmassa vinkattiin, että raparperin pitäisi antaa kasvaa rauhassa 3-4 vuotta ja sen jälkeen vasta alkaa niitä varsia repiä.

Vaarin tekemä betonipytty sai taas orvokkeja sisuskaluihinsa.

Makuuhuoneen ikkunan alla olevaan penkkiin laitoin toukokuun alussa uutta multaa ja daalian mukuloita. Saattaa olla, että liian ajoissa. Ellei niistä tule mitään, niin laitetaan jotain muuta. Samaiseen penkkiin upotin syksyllä liljan sipuleita ja olin aivan varma, että myyrä oli käynyt popsimassa ne. Onnistuin kuitenkin sitten puutarhalapiolla lävistämään yhden sipulin, joka oli jo hienosti lähtenyt vartta työntämään. Sen jälkeen etenin hieman rauhallisemmin. Nyt niitä liljoja alkaakin jo muutamia näkyä.

Viikonloppuna pitäisi yrittää vaihtaa pelargonit isompiin ruukkuihin ja laittaa tomaatintaimille uudet mullat. Kasvimaalle olisi myös mukava kylvää jotain. Täytynee ottaa isäntä avuksi - kerron mitä haluan minnekin ja hän toteuttaa. Vaikkapa äitienpäivälahjaksi...

Tiistain piristys

Vielä ei pihalla muita kukkia näy kuin nämä aikaiset siniset. Ne tulivat muistaakseni Plantagenin sekoituksesta, enkä nyt edes muista minkä niminen kaunistus on kyseessä. Eipä tuo haittaa, kiva katseltava ihan nimettömänäkin.

Kukkapenkit ovat saaneet hieman kompostia ja viikonloppuna olisi tarkoituksena lannoittaa nurmikko. Pitänee varmaankin aloittaa jonkin puutarhapäiväkirjan kirjoittaminen, että muistaisi kaiken sen, mitä pitäisi tehdä.

Jokin nälkäinen rusakko on käynyt popsimassa syksyllä istutettuja pikkupensaita. Nähtäväksi jää, selviävätkö ne siitä käsittelystä. Siis pensaat pupujen käsittelystä. Vaikka voisin kyllä hieman niitä rusakoita käsitellä. Tai ainakin aidata pihan.

Ensilumi

Itsenäisyyspäivän kunniaksi saimme sitten ensilumen tänne Etelä-Suomeen. Tätä valoisuutta onkin odotettu!

Kameran kanssa piti tietenkin heti aamusta hilpaista tallomaan jälkiä lumeen. Tällaista tarttui muistikortille.

Timjami, rosmariini ja pallotuija oikein nätteinä. Lisäksi hieman rakeita terassilaudoilla. Puolenyön raekuuro oli sen verran äänekäs, että perheen pieninkin heräsi uniltaan kamalaan meteliin. Melkein hirvitti uuden valokatteen puolesta. :)

Vannoin saavani viimeiset kukkasipulit maahan ja niin kävikin. Sunnuntaina hankittiin Plantagenista multaa, sitä kun ei oikein muualta enää löytynyt valikoimista (mitä ihmettä, menikö kuumin multasesonki jo?). Uusin kukkapenkki valmiiksi ja äkkiä sipuleita istuttamaan ennen kuin maa jäätyy. Mielenkiinnolla odottelemme nouseeko noista kauniita liljoja.

Jäätyneitä ruusuja, aivan upeita. Kuunliljat, jotka työnsivät uusia nuppuja vielä lokakuussa, eivät sitten ehtineet kukkia kunnolla. Raasut.

Eilen satanut lumi ja alkukesästä kukkinut jaloritarinkannus. Hyvää Itsenäisyyspäivää! toivottaa Keltaisen Puutalon porukka.

Kukkasipuleita

Tänään huomaa kropassa, että vietin lähes koko eilisen päivän pihalla kykkien, kukkasipuleita istutellen. Enkä vain muutamaa kymmentä sipulia, vaan muutamia satoja. Onneksi multa loppui kesken istuttelun ja tuli pakollinen tauko. Pensaiden juurille upposi scillaa ja helmililjaa, takapihan perennapenkkeihin liljoja, narsisseja ja iiriksiä. Tällä viikolla, jahka saa lisää multaa haettua, on vielä tulppaanien ja laukkojen vuoro. Sitten vain toivomaan, että niistä nousisi edes muutama kukka keväällä.

Pihan siivoaminen on myös ollut projektina, minkä huomaa siitä, että varaston seinämä alkaa täyttyä kaikenlaisesta roippeesta. Tulee melkein kiire tehdä reissu kaatopaikalle, muuten roina hautautuu lumeen. Niin kävi viimekin vuonna...