Sadonkorjuuta

Ensimmäiseksi kuukauden kuva, joka kyllä otettiin oikeana päivänä 3.7.2013, mutta jonka saan vasta nyt julkaistua.

Apilat täplittävät koko nurmikon. Sadetta on toivottu jo pidempään, sillä nurmi alkaa olla aika kärsivän näköinen. Eikä näillä vesimaksuilla tulisi mieleenkään pistää sadettajaa päälle.

Heinäkuussa alkaa kiireiset sadonkorjuuajat. Hedelmät, marjat ja vihannekset kypsyvät hurjaa vauhtia ja meinaa tehdä tiukkaa ehtiä pihalle poimimaan kaikki talteen. Pakkasessa on jo monta litraa mansikoita ja vadelmia. Herukkapensaat eivät tänä vuonna tehneet suurta satoa, mutten sitä odottanutkaan. Osa pensaista on ihan uusia ja toiset vanhoja. Viime vuonna alasleikattu vanha mustaherukkapensas tuotti tänä vuonna eniten marjoja. Taidanpa seuraavaksi leikata alas sen kaverin, sillä siinä herukkakoi tjsp. teki tuhojaan tänä vuonna.

Kaikki porkkanat on jo syöty ja suurin osa marjoista pakkasessa. Vadelmaa tulee vielä reilusti lisää. Perunat alkavat olla sopivan kokoisia, joten niitä nostellaan tarpeen mukaan. Sipulitkin alkavat pian olla valmiit. Viimeisinä korjataan punajuuret, tomaatit ja chilit. Punajuuria emme ole aiemmin kokeilleet, eikä niiden menestymisestä vielä ole tietoa.

Keskellä ylärivissä kukkiva chili 'Bolivian Rainbow' ja sen alapuolella kirsikkatomaatit kypsymässä. 

Sadonkorjuun lisäksi on kivointa keksiä, mitä kaikkea noista kerätyistä rehuista voisi tehdä. Muutama viikko sitten kokeilin tehdä elämäni ensimmäiset pinaattiletut. Sen verran hyvän reseptin löysin, että niitä tehdään viikonloppuna uudestaan. Vadelmia laitoin muffinseihin ja isäntä piti niistä melkoisesti, vaikkei kovinkaan makean perään ole. Niitäkin täytyy tehdä jossain vaiheessa uusi pellillinen.

Salaatteja tehdään ensi viikolla varmasti urakalla, sillä niillä alkaa viimeiset käyttöhetket olla käsillä. Kohta maku muuttuu turhan kitkeräksi.

Liljat, ruusut ja unikot kukkivat tällä hetkellä hienosti. Daalioita vielä odotellaan. 

Olen jonkin aikaa haaveillut siitä, että jaksaisin itse leipoa leipämme. Taikinan tahmaisuus ja vaivaaminen tuntuu vain jotenkin niin isolta hommalta, etten siihen kovinkaan usein ole ryhtynyt. Viime viikolla lähdin kuitenkin lasten kanssa entisen työkaverini luokse maatilalle ja siellä sattumoisin leivät leivottiin itse. Siinä ne valmistuivat kaiken muun tohinan ohella, ilman sen suurempaa numeroa. (Silloin kun itse joskus harvoin olen saanut leivän aikaiseksi on tehnyt mieli kertoa siitä suuresta urotyöstä koko maailmalle.)

Sitten naapuri sattui vinkkaamaan hyvän, jo muutaman vuoden vanhan, ohjeen. Sitä kokeiltiin ja se osoittautui niin hyväksi ja helpoksi, että varmasti alkaa omia leipiä valmistua tässä huushollissa hieman useammin. Leivän juju on siinä, ettei sitä vaivata ollenkaan, mutta taikinan annetaan kohota 12-16h huoneenlämmössä ja lopuksi se paistetaan valurautapadassa. Ohje löytyy googlaamalla "leipä valurautapadassa" tai "no-knead bread". Vaatii aikaa, mutta on tosi helppo, kun taikinalle ei tarvitse tehdä juuri mitään. Ja pieni vinkki muuten, älä laita sinne 250-asteiseen uuniin valurautapadan lasikantta, jossa muovinuppi. Paitsi jos haluat päästä siitä nupista eroon.

Kuin Stockan leipomosta konsanaan. Täysin valurautapadan ansiota.

Heinäkuisia kuvia

Vajanrakennusprojekti on edistynyt mukavasti. Yhtenä viikonloppuna isännän sisko miehineen oli käymässä, silloin vajaan ilmestyi lattia ja seinien rungot. Pienen lomareissun jälkeen alkoi kattotuolien rakentaminen. Appiukko tuli myös auttelemaan ja nyt tuolla onkin jo ulkoseinät paneloituina. Isäntä rakentelee tällä hetkellä vajan ovia ja itse toivoisin pääseväni myöhemmin tänään väliseinää laudoittamaan.

Viime viikolla näytti tältä, nyt tosiaan jo kaikki seinät paneloitu.

Pihan rehuista on tietenkin myös napsittu kuvia, tässäpä muutamia.

Liljat kukkivat nyt upeasti, samoin syyshortensia, daaliat, kurkkuyrtti ja oregano. Kimalaiset muuten rakastavat tuota oreganoa niin, että melkein tuupertuvat sinne kukkien keskelle...

Sormustinkukat tiputtivat jo terälehtensä, mutta ne olivat kukkiessaan niin upeita, että niistä oli otettava monta kuvaa.

Ritarinkannukset, ruusut, ruiskaunokit, pelakuut ja karpaattienkellot hienoina. Tädiltä saatu ruusu "Astrid Lindgren" (ylinnä keskellä) on aivan upea.

Perunat kukkivat jokin aika sitten, eli kohta saattaa saada pottuja. Tomaatit kukkivat ja kasvattavat pikkutomaatteja. Saa nähdä, ehtivätkö kypsyä vai jäävätkö vihreiksi.

Marjoja saa tällä hetkellä mukavasti. Kuukausimansikoita, mustaherukoita, vadelmia ja mustikoita voi nyt hakea joka päivä. Karviaiset kypsynevät syömäkuntoon ihan pian. Omenoita ja luumuja saa vielä hieman odotella.

Alla pikkumiehen (kohta 3v.) räpsimiä kuvia. Sen verran erilaisia kuvakulmia kuin itsellä, että oli tännekin muutama laitettava.