Syksyn kuulumisia

Taisin touhuta pihalla niin paljon alkukesästä, että loppukesällä en sitten enää hirveästi siellä tehnytkään. Loogista sinänsä, keväisin on enemmän pihahommia ja myöhemmin voi sitten ihmetellä viljelylaatikoiden, marjapensaiden ja hedelmäpuiden satoa. Nyt pihaa laitetaan talviteloille, tyhjennetään ruukkuja, täytetään komposteja ja suojataan puita ja pensaita. Parisataa kukkasipulia pitäisi myös saada maahan ja hieman siemeniä kylvää.

Tässä kuvia kesältä, olipa silloin paljon värejä:

Tänä vuonna istutimme paljon porkkanoita ja niitä saimmekin hyvin. Samoin omia
kesäkurpitsoja saimme ensimmäistä kertaa, niitä käytettiin leivän tekoon. Harsoviljely
toimi niin loistavasti alkukesästä, että uusin sen heinäkuussa kun tein uusintakylvön
(salaattia, korianteria ja pinaattia). 

Kasvimaa sai tänä vuonna hieman enemmän väriä, kun perustin sinne perennapenkin
ja ripottelin kesäkukkaruukkuja sinne tänne.

Valkoinen pioni selvisi ensimmäisestä talvestaan hienosti. 

Uusi projekti oli myös tuo ruusupapujen tuki - kaksi vanhaa joustinpatjaa vajan kulmalla.
Maissia kokeilimme ensimmäistä kertaa, mutta ne eivät ehtineet kypsyä. Ehkei
käytetty lajike oikein sovi Suomen kesään.

Joku pitää vaaleanpunaisesta...

Melkoinen raekuuro yllätti 23. elokuuta. Raparperin ja kuunliljojen lehdet saivat kyytiä.

Sadonkorjuuta elokuussa

Elokuussa pitäisi ehtiä pihalle kitkemään rikkaruohoja, muuten piha on tällä hetkellä melko vaivaton. On saatu hieman sadetta ja yöt ovat kosteita, joten kastelun kanssa ei tarvitse kohkata.

Omasta maasta saatiin sipuleita, joista tehtiin Hellapoliisin mainio sipulipiirakka. Sipulit olivat ihanan makeita, eikä niiden käsittely pistänyt itkettämään kuten kaupan sipulien. Punajuurista kokkailtiin kahta eri ruokaa: yksi vuohenjuustolla ja toinen aurajuustolla. Molemmat herkullisia. Perunoita nostelemme ja keittelemme tarpeen mukaan. Naapureilta saimme ihanan napakoita avomaankurkkuja, niitä pitää laittaa ensi vuonna itsekin.

Chili "Bolivian Rainbow" muuttaa väriä kypsymisen mukaan. Hauska tapaus. Tomaatteja napsitaan sitä mukaa, kun kypsyvät. 

Tällä hetkellä pihalla kukkivat daaliat, syyshortensiat, prinsessapäivänkakkarat ja syysleimut. Ruusut lähtevät kohta uusintakierrokselle.

Istutin toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa karhunvatukoita. Nyt niistä saa ensimmäisiä marjoja. Älyttömän makeita ja hyviä. Toivottavasti ne pärjäävät talven yli ja antavat ison sadon ensi vuonna.

Hyvän makuisia, mutta hankalia poimittavia. Pensaat täynnä piikkejä.

Huomaan, että tässä kuussa jäi kuukausikuva ottamatta. Samana päivänä oli ystävän lapsen nimiäiset ja siinä hötäkässä se unohtui. No, ensi viikolla sitten syyskuun kuva.

Selailin eri taimi- ja sipulikuvastoja, mutta taidan jättää tilaamisen tänä syksynä väliin. Tuntuu, ettei pihalle nyt ehdi niin paljon, kun vauva pitää kiireisenä.

Sadonkorjuuta

Ensimmäiseksi kuukauden kuva, joka kyllä otettiin oikeana päivänä 3.7.2013, mutta jonka saan vasta nyt julkaistua.

Apilat täplittävät koko nurmikon. Sadetta on toivottu jo pidempään, sillä nurmi alkaa olla aika kärsivän näköinen. Eikä näillä vesimaksuilla tulisi mieleenkään pistää sadettajaa päälle.

Heinäkuussa alkaa kiireiset sadonkorjuuajat. Hedelmät, marjat ja vihannekset kypsyvät hurjaa vauhtia ja meinaa tehdä tiukkaa ehtiä pihalle poimimaan kaikki talteen. Pakkasessa on jo monta litraa mansikoita ja vadelmia. Herukkapensaat eivät tänä vuonna tehneet suurta satoa, mutten sitä odottanutkaan. Osa pensaista on ihan uusia ja toiset vanhoja. Viime vuonna alasleikattu vanha mustaherukkapensas tuotti tänä vuonna eniten marjoja. Taidanpa seuraavaksi leikata alas sen kaverin, sillä siinä herukkakoi tjsp. teki tuhojaan tänä vuonna.

Kaikki porkkanat on jo syöty ja suurin osa marjoista pakkasessa. Vadelmaa tulee vielä reilusti lisää. Perunat alkavat olla sopivan kokoisia, joten niitä nostellaan tarpeen mukaan. Sipulitkin alkavat pian olla valmiit. Viimeisinä korjataan punajuuret, tomaatit ja chilit. Punajuuria emme ole aiemmin kokeilleet, eikä niiden menestymisestä vielä ole tietoa.

Keskellä ylärivissä kukkiva chili 'Bolivian Rainbow' ja sen alapuolella kirsikkatomaatit kypsymässä. 

Sadonkorjuun lisäksi on kivointa keksiä, mitä kaikkea noista kerätyistä rehuista voisi tehdä. Muutama viikko sitten kokeilin tehdä elämäni ensimmäiset pinaattiletut. Sen verran hyvän reseptin löysin, että niitä tehdään viikonloppuna uudestaan. Vadelmia laitoin muffinseihin ja isäntä piti niistä melkoisesti, vaikkei kovinkaan makean perään ole. Niitäkin täytyy tehdä jossain vaiheessa uusi pellillinen.

Salaatteja tehdään ensi viikolla varmasti urakalla, sillä niillä alkaa viimeiset käyttöhetket olla käsillä. Kohta maku muuttuu turhan kitkeräksi.

Liljat, ruusut ja unikot kukkivat tällä hetkellä hienosti. Daalioita vielä odotellaan. 

Olen jonkin aikaa haaveillut siitä, että jaksaisin itse leipoa leipämme. Taikinan tahmaisuus ja vaivaaminen tuntuu vain jotenkin niin isolta hommalta, etten siihen kovinkaan usein ole ryhtynyt. Viime viikolla lähdin kuitenkin lasten kanssa entisen työkaverini luokse maatilalle ja siellä sattumoisin leivät leivottiin itse. Siinä ne valmistuivat kaiken muun tohinan ohella, ilman sen suurempaa numeroa. (Silloin kun itse joskus harvoin olen saanut leivän aikaiseksi on tehnyt mieli kertoa siitä suuresta urotyöstä koko maailmalle.)

Sitten naapuri sattui vinkkaamaan hyvän, jo muutaman vuoden vanhan, ohjeen. Sitä kokeiltiin ja se osoittautui niin hyväksi ja helpoksi, että varmasti alkaa omia leipiä valmistua tässä huushollissa hieman useammin. Leivän juju on siinä, ettei sitä vaivata ollenkaan, mutta taikinan annetaan kohota 12-16h huoneenlämmössä ja lopuksi se paistetaan valurautapadassa. Ohje löytyy googlaamalla "leipä valurautapadassa" tai "no-knead bread". Vaatii aikaa, mutta on tosi helppo, kun taikinalle ei tarvitse tehdä juuri mitään. Ja pieni vinkki muuten, älä laita sinne 250-asteiseen uuniin valurautapadan lasikantta, jossa muovinuppi. Paitsi jos haluat päästä siitä nupista eroon.

Kuin Stockan leipomosta konsanaan. Täysin valurautapadan ansiota.