Mielii mökille

Jostain tuli kumma hinku päästä mökille. Vaikka kotona on tosi leppoisaa ja rauhallista, ei sitä mökin rauhaa voita mikään. Täytynee tehdä sinne viikonloppureissu heti kun ilmat hieman lämpenevät. Sitä odotellessa voi kuitenkin katsella kuvia ja haikailla.

Mökkilammen pinta on useimmin aivan tyyni.

Tätä maisemaa voin katsella tuntikausia.

Mökin takana on peikkometsä.

Viljelyksiä löytyy runsaasti, tässä mangoldia miehen muuraamassa penkissä.

Peikkometsässä

Tuosta lompsis uimaan

Lammen takana on suo...

...jolta löytyy karpaloita.

Huussille johtava polku on juhlavasti valaistu :)

Ehkäpä tuonne huhtikuussa pääsee, en malttaisi odottaa. (Ei siis huussiin, vaan mökille.)

Kesää odotellessa

Tyhjensin kameran ja löysin muutamia kesäisiä kuvia, joita katsellessa voi hetkeksi unohtaa ulkona paukkuvan pakkasen.

Rupsahtaneet ruusut saavat muutaman lisäpäivän lasimaljassa.

Löytö Billnäsin Secret Gardenista, oli pakko saada.

Työkaverin tekemä ihana heinähattu pääsee taas keväällä ulos.

Tämän verran pottuja saimme omalta maalta. Tänä kesänä uudestaan.

Kimalaiset rrrakastavat daalioita.

Tällaisen kesäkukkasekoituksen voisi taas laittaa pation viereiseen laatikkoon.

Aurinko!

Ihanan aurinkoinen ja keväinen sunnuntai - tuli ulkoiltua parisen tuntia. Sisällä fiilistelin kevättä kameran kera...

Lumet edelleen katolla, sulivat hyvää vauhtia auringonpaisteessa.

Mieheltä saatu ystävänpäivänruusu on edelleen hengissä. Selviäisipä kevääseen asti, voisin istuttaa ulos.

Tulppaanit tuovat kevään...

Lumitöitä pukkaisi

Pihalla olisi lumitöitä vaikka muille jakaa, mutta mies kuumeessa viidettä päivää, joten eipä tule hirveästi rehkittyä kun vauva pitää meidät aika tiiviisti sisällä.

Katolta on myös tippunut lumia, mikä tukkii osan kulkuväylistä. Haaveena muutamia metrejä lisää lumiesteitä.

Lumi kurkistelee sisälle.

Varastolle johtava polku tukossa.

Sen verran sain kuitenkin eilen pojan kanssa reippailtua, että haimme klapeja vajasta ja illalla sytyttelimmekin sitten takan.

Yksi rivi tyhjentynyt tänä talvena , joten keväällä mahtuvat viimeisetkin klapit ulkosalta vajaan.

Ihan parasta, painii saunan kanssa samassa sarjassa.

Menneiden muistelua

Blogiin tunnisteita lisäillessä tuli tietenkin luettua kaikki vanhat tekstit läpi. Se olikin yllättävän hyödyllistä, sillä välillä musta (hieman kärsimättömästä kaikki heti mulle nyt-tyypistä) tuntuu siltä, ettemme ole muuton jälkeen tehneet yhtään mitään. Että raksa-aikana olisimme rehkineet niska limassa (ja niin rehkimmekin) ja muuton jälkeen vain löysäilleet. Onneksi blogi osoitti, ettei näin ole. Kuten seuraavista kuvista huomaa:

Etupiha jonkin aikaa muuton jälkeen (smyygien asennusta)

Takapiha jonkin aikaa muuton jälkeen.

Ei vielä nurmikkoa, ei istutuksia, mutta rumia pressuja niidenkin edestä.

Tästä oli vielä pitkä matka klapeiksi, saatika sitten siihen, kun mies viime kesänä rakensi vajan ja saimme puut suojaan.

Olin jo unohtanut sen, miten mua rakennusurakan alussa ärsytti suunnattomasti se, kun ei otettu todesta. Suurin osa rakennusprojektissa mukana olleista yritti aluksi hoitaa asioita miehen kanssa, mutta usein turhaan. Eihän hän voinut asioihin kovastikaan ottaa kantaa, sillä minä olin se joka organisoi, järjesti, tilasi, soitti puhelut ja kirjoitti sähköpostit. Miehellä oli sitten enemmän se asioiden toteuttamispuoli omalla osallaan. Pian puhelut ja yhteydenotot alkoivat kuitenkin kääntyä suoraan minulle, huomasivat vissiin, että asiat hoituvat nopeammin niin. Ehkeivät nämä kyseiset miehet olleet tottuneet asioimaan naisen kanssa raksa-asioissa?

En myöskään muistanut sitä, kuinka hirvittävän usein jouduimme asioimaan rautakaupassa. Välillä se tuntui olevan päivittäistä. Nyt ei rautakaupoissa tule käytyä kuin ehkä muutamia kertoja vuodessa.

Väsymys näytti olleen myös aikamoista silloin rakennusurakan aikana. Välillä ei millään olisi töiden jälkeen jaksanut raahautua hommiin, mutta usein oli pakko. Muistan kerran, kun olimme ajaneet jo puolet matkasta ja sanoin, ettei mua yhtän huvita mennä tontille. Käännyimme takaisin ja pidimme leffaillan herkkuja mutustellen. Se oli varmasti aivan oikea ratkaisu.

Tänä kesänä muutosta tulee kuluneeksi viisi vuotta. Ja edelleen ne muutamat listat puuttuvat :) Itse asiassa, ensimmäisiä remontteja on jo mietitty. Ihan vain siksi, että täällä asuessa ovat maku ja tyyli muuttuneet ja huomaa, mikä toimii ja mikä ei. Toteuttamaan ruvetaan vasta myöhemmässä vaiheessa, sillä nyt ja muutamia vuosia eteenpäin on pintojen (etenkin lattian) kulutus kovaa. Eikä pintojen uusiminen ihan ilmaistakaan ole, joten lotto vain vetämään.

Meidän talo ja piha

Blogin ulkoasua muokkaillessa ja vanhoihin teksteihin tunnisteita lisäillessä huomasin, etten ole pitkään aikaan laittanut yleiskuvia talosta ja pihasta. Joten vauva vaunuihin ja pienelle kierrokselle. Lunta on melkoisesti, joten kuvakulmat eivät niitä parhaita, sillä en hangessa viitsinyt tarpoa.

Aamupäivän "pilvinen" valo on jotenkin ihmeellinen, ei paras valokuvausta ajatellen.

Takapihalla

Keltaiset tönöt rivissä

Etupihalla

Vaja

Keväällä, lumien sulettua, on tarkoitus nikkaroida vajalle portaat ja laittaa viimeiset puuttuvat laudat kulmiin ja räystään alle. Sen jälkeen taitaakin olla talon ja vajan lopputarkistuksen aika.

Vauvantuoksua ja pesänrakennusta

Syksy ja talvikin on mennyt hieman muissa aatoksissa, sillä Keltaiseen Puutaloon odotettiin vauvaa saapuvaksi tammikuussa. Näin kävikin, pikkusisko näki päivänvalon 14.1.2013. Arkea on ehditty treenata nelihenkisenä perheenä kolmen viikon ajan ja hyvin on mennyt. Isoveli on kovin innoissaan siskostaan, haluaa hoitaa, halailla ja pussailla kovasti.

Pesänrakennusvietti oli itsellä kovanlainen ja taitaa olla edelleen. Ennen vauvan syntymää vaihtoivat huonekalut paikkojaan melko moneen otteeseen. Lisäksi kävin läpi talon jokaisen huoneen ja hankkiuduin eroon turhista vaatteista ja tavaroista. UFF:in laatikko, kierrätysasema, sukulaiset, ystävät ja roskis ovat saaneet täydennystä. Tässä projektissa riittää vielä hieman tekemistä.

Tammikuussa juhlittiin vauvan syntymän lisäksi omia ja miehenkin syntymäpäiviä. Totesin synttäripäivän aamuna, että kevätyttää kovasti ja tekisi mieli tulppaaneita. Kahvittelemaan tulleet vieraat taisivat lukea ajatukseni, kun toivat niitä tullessaan.

Pihalla en ole viime aikoina juurikaan ollut. Vielä jokin aika sitten iso maha rajoitti liikkumista ja nyt puolestaan tulee viihdyttyä vauvan kanssa sisällä. Tekisi kyllä kovasti mieli mennä tuonne talvisia kuvia näpsimään. Ainakin jänis näkyy käyneen omenapuun kimpussa, suojaverkosta huolimatta. No, onneksi on vain mutustanut oksien päitä, ei ole puun runkoon päässyt käsiksi. Lisäksi jänö on pistänyt ruusut(?!) matalaksi, olivat vissiin pupun mielestä alasleikkauksen tarpeessa.

Mies epäilee, että pihallamme on paljon myyriä, sillä lumessa näkyi onkaloiden tapaisia. Mitähän lumen alta huhtikuussa paljastuu? Puoliksi popsittuja kukkasipuleita? Puita, joiden juurilla on herkuteltu?

Näin viime yönä unta siemenistä (ihan vain kasvien), joten taidan tänään ottaa siemenlaatikon hyllyltä ja tutkia sisältöä. Varmaankin maaliskuussa laitamme jotakin itämään. Joitakin koristekasveja, hieman hyötykasveja ja sitten tekisi kyllä mieli perustaa maatiaisperennapenkki, sellainen "isoäidin kukkapenkki".