Varaslähtö kevääseen

Oman laskutapani mukaan kevät alkaa aina maaliskuun 1. päivä, keleistä huolimatta. Otin eilen varaslähdön ja aloitin pihan kevätsiivouksen. Kuten aiemmin kerroin, ei syksyllä enää jaksanut pihan puunaaminen innostaa, mutta näin pitemmän tauon jälkeen tekee mieli jo päästä ulos tekemään jotain hyödyllistä.

Tässä varmastikin varhaisimpia (28.2.) kevätkuvia, joita pihalla olen ottanut:

Ruusupavut kuivahtivat mukavasti talven aikana, nyt joustinpatjat oli helpompi
putsata puhtaaksi.

Luulin saaneeni kaikki narsissit ja muut sipulit siirrettyä pois takapihan uuden
"kattotiilikukkapenkin" luota, mutta näköjään missasin yhden. 

Timjami on pitänyt leudosta talvesta, tuoksuu ja maistuu hyvälle.

Syreenin silmut odottelevat lämpimiä säitä.

Tämä pieni orvokinihmetys löytyi ruusupapulaatikosta. Vieressä, reilun metrin päässä
maassa kyllä kasvoi viime vuonna orvokkeja, olisikohan sieltä levinnyt.

En tiennyt, että pillisipuli on monivuotinen...

Sain pihahommiin kaveriksi herra viisveen, hän oli innoissaan näkemistään kevään merkeistä:
madosta, hämähäkistä ja juolavehnistä, jotka jo iloisesti kasvoivat eräässä viljelylaatikossa.

Raparperi ylävasemmalla kurkisteli esiin (peitin sen lehdillä, kun/jos tulee vielä pakkasia),
lisäksi purppurakeijunkukka, syysleimu, imikkä, minttu ja jokin, jonka nimeä en muista, ovat jo
alkaneet kasvuhommiin. 

Syksyllä istutetut sipulit ovat nyt vaarassa: pakkanen ja jänöt voivat
tehdä tuhoa. Suojasin hieman havuilla, jos auttaisi.

Nyt on valittu myös kylvettävät siemenet: huomenna kylvömultaa kaupasta ja hommiin. Pieneksi haasteeksi saattaa muodostua neiti 2v., joka niin mielellään tutkii kaikkea mielenkiintoista. Kuten multapurnukoita.

Kevätyttää

Tammikuussa oli muutama keväinen päivä - plusasteita, lumi suli osittain. Siitä ja valon lisääntymisestä johtunee, että kevätfiilis on päällä. Tekisi mieli tapetoida ja maalata seiniä...

Pihaa kierrellessä näyttää siltä, että kesään on iäisyys, mutta eipä se haittaa kun korvien välissä on jo kevät. 

Syyssiivous jäi hieman vaiheeseen, laiskotutti. Istutuspöytä näyttää tosin ihan
kivalta tuollaisenakin.  

Piti ottaa tämä alas hyllyltä ja hieman suunnitella tulevia kylvöjä.

Pelargonit ne vain ihmetyttävät. Toinen (tai kolmas?) talvehtiminen
sisätiloissa ja ihmeen kaupalla hengissä. 

Syksyn kuulumisia

Taisin touhuta pihalla niin paljon alkukesästä, että loppukesällä en sitten enää hirveästi siellä tehnytkään. Loogista sinänsä, keväisin on enemmän pihahommia ja myöhemmin voi sitten ihmetellä viljelylaatikoiden, marjapensaiden ja hedelmäpuiden satoa. Nyt pihaa laitetaan talviteloille, tyhjennetään ruukkuja, täytetään komposteja ja suojataan puita ja pensaita. Parisataa kukkasipulia pitäisi myös saada maahan ja hieman siemeniä kylvää.

Tässä kuvia kesältä, olipa silloin paljon värejä:

Tänä vuonna istutimme paljon porkkanoita ja niitä saimmekin hyvin. Samoin omia
kesäkurpitsoja saimme ensimmäistä kertaa, niitä käytettiin leivän tekoon. Harsoviljely
toimi niin loistavasti alkukesästä, että uusin sen heinäkuussa kun tein uusintakylvön
(salaattia, korianteria ja pinaattia). 

Kasvimaa sai tänä vuonna hieman enemmän väriä, kun perustin sinne perennapenkin
ja ripottelin kesäkukkaruukkuja sinne tänne.

Valkoinen pioni selvisi ensimmäisestä talvestaan hienosti. 

Uusi projekti oli myös tuo ruusupapujen tuki - kaksi vanhaa joustinpatjaa vajan kulmalla.
Maissia kokeilimme ensimmäistä kertaa, mutta ne eivät ehtineet kypsyä. Ehkei
käytetty lajike oikein sovi Suomen kesään.

Joku pitää vaaleanpunaisesta...

Melkoinen raekuuro yllätti 23. elokuuta. Raparperin ja kuunliljojen lehdet saivat kyytiä.

Ennen ja jälkeen, osa 1

Selailin vanhoja kuvia koneella ja silmiini osui muutama kuva vuodelta 2010. Olimme silloin istutelleet ensimmäisiä kasveja pihalle ja niitä kuvasin tietenkin innokkaasti. Ero tähän päivään oli melko hätkähdyttävä - kuinka paljon ehtiikään tapahtua neljässä vuodessa! Ihan hyvä muistutus taas siitä, että jotain on ehditty täällä tehdä, vaikka välillä tuntuukin siltä, ettei tule lainkaan valmista. Teen pari tällaista postausta ja tässä ensimmäinen osa.

Etupihan havut kasvaneet, mutta noin muuten tuo kulmaus odottelee sitä, että
joku ehtii repiä rikkaruohoja ja hieman harventaa. Tuossa kohdassa on vissiin kallio niin
pinnassa, ettei katajilla ole tarpeeksi multatilaa.

Laikkukirjokanukka v. 2010 ja v. 2014

Kriikunanrääpäleet 2010  ja nyt. Ne eivät tuntuneet alkuun kasvavan lainkaan, melkein
jo hankkiuduimme niistä eroon. Onneksi emme kuitenkaan, sillä kasvaneet huimasti korkeutta
ja tuottavat paljon hedelmää.

Tämä nurkkaus on varmaankin muuttunut eniten viimeisen neljän vuoden aikana,
sillä tuo oli pihan viimeinen nurkkaus, jolle teimme jotain.

Tuijat ovat kasvaneet jonkin verran, mutta kiveykset muuttuneet epäsiistimmiksi kun
nurmikko levinnyt ympäriinsä.

Villiviinit ja nurmikko voivat ihan hyvin.

Perennaöverit

Viherpeukaloilla oli Villit viikot ja viimevuotiseen tapaan tilasin sieltä halpoja perennoja. En oikeastaan edes tiennyt mihin ne kaikki 39 tainta istuttaisin, mutta eilen tein suunnitelman ja toivon pääseväni huomenna istuttelemaan.

Näitä sitten eri puolille pihaa, riippuen kasvutavasta ja -paikasta.

Kiva, kun vettä on sadellut muutaman päivän välein - sadevesitynnyrit ovat täynnä ja oman aikansa voi käyttää muuhun kuin viljelylaatikoiden kasteluun. Noin muuten sää jättää toivomisen varaa. Tänään on ollut ihan älyttömän kylmä (+1 - +6) ja rakeita paukutteli pitkin pihaa. En kuitenkaan valita, sillä tuhoja ei näyttänyt syntyneen ja pohjoisemmassa on satanut tänään lunta. Ja sateen jäljiltä on ihan nättiäkin.

Pihalla on tullut väsättyä erilaisia pikkujuttuja, laitan kuvia sitä mukaa kun valmistuu. Tässä joitakin:

Terassille strömsöilin "kattokruunun", vain ketjut ja koukut tarvitsi ostaa.
Pihalla vielä pieni kasa jämälautoja, joista yritän keksiä jotain. Lyhdyt löytyivät vajasta,
olleet siellä muutaman vuoden laatikossa pölyä keräämässä.  

Tuoksuköynnöskuusama kukkii niin nätisti ja tuntuu viihtyvän uuden portin luona.

Sain lahjaksi pari laventelia ja lisäksi taimitoimituksena tuli muutama lisää.
Lemppareitani, toivottavasti kestävät meidän talven.

Morsionruusu istutettiin tänä keväänä. Tulisipa siitä oikein iso!

Akileijoja sain viime vuonna perennavaihdosta, nämäkin aika makeita kukkia.

Laikkukirjokanukka kasvaa ja kasvaa ja kasvaa...

Helmiorapihlajaan tuli niin paljon kukkia, että koko puu nuokkui.

Viime vuonna istutettu karhunvadelma viihtyy paikallaan hyvin.
Tuleekohan tänä vuonna marjoja?

Eilen leikkasin nurmikon ja lisäilin ruohosilppua viljelylaatikoiden riviväleihin. Tein niin viimekin vuonna ja taimet kasvoivat hyvin. Tänä vuonna kokeilin harsojen käyttöä helteiden aikaan ja ne harsot olivat laatikoiden päällä eiliseen asti. Hyvin toimi, pitää muistaa tehdä sama ensi vuonna. Harsojen käytöllä on monta etua: suojaa ötököiltä kun taimet pieniä, aurinko ei polta, kosteus haihtuu hitaammin, kasteluntarve vähenee ja lämmittää viileinä päivinä ja öinä.

Tilliä (kuvassa keskellä :) ) en ole koskaan saanut onnistumaan näin hyvin,
varmasti harson ansiota!

Kohta paistellaan pinaattilettuja ja tehdään feta-pinaattipiirakkaa.

Sipulien vieressä pari riviä pieniä porkkanan alkuja. Luin jostain,
että sipulia ja porkkanaa kannattaa kasvattaa vierekkäin, sillä ne karkottavat
toistensa tuholaisia.